Tämä on neljäs teksti Kohti keveyttä-nimisessä blogi-sarjassa, jonka johdannon löydät täältä. Raportoin tässä sarjassa vuonna 2021 tekemäni asiakaskyselyn tuloksia. Tämän viikon blogissa käsitellään muutamasta aineiston tuottamasta näkökulmasta kysymyksiä 1. ”Mihin hait apua Alexander-tekniikasta?”, sekä 2. ”Saitko sen avun, jota hait? Jos kyllä/ ei, kerro siitä muutamalla sanalla.”
Kyselyyn on vastannut 94 ihmistä. Heistä 60 tuli yksityistunneille tai
kursseille oppiakseen jotain, jota kutsutaan tässä yhteisellä nimellä kehonhallinta.
Vastanneista 25 henkilöä haki apua johonkin liikuntaharrastukseen. Viidellä näistä oli tarve oppia urheilemaan ja liikkumaan siten, ettei keho enää kipeytyisi (2) tai siten, ettei ponnistelisi enempää kuin on tarpeen (3). Tämä jälkimmäinen on tässä selvityksessä luokiteltu taloudellisuudeksi. 15 vastaajaa tuli hakemaan työkaluja helpompaan ratsastukseen. Käsittelin ratsastajien vastauksia edellisessä blogissani.
Kymmenen vastannutta haki apua yleiseen kehonkäyttöön. Tämä ilmeni toiveena oppia olemaan ja liikkumaan elämässä kevyemmin tai vapaammin tai ”siten, että siitä on etua yleiselle hyvinvoinnille”. Lisäksi kolme ihmistä halusi oppia soittamaan instrumenttia helpommin. Yksi halusi apua äänenkäyttöön puhuessa ja yksi etsi apua äänenkäyttöön laulaessa.
Kaikki vastanneet olivat saaneet hakemaansa tukea liikuntaharrastukseen ja yleiseen kehonkäyttöön tai arkiseen liikkumiseen. Keho tai sen osat lakkasivat urheilijoilla kipeytymästä suorituksen aikana. Avain tähän oli vastausten mukaan se, että tekniikka opettaa epäedullisten tottumusten hahmottamista ja keinoja näistä vapauttamiseen. Hyvin usein nämä epäedulliset tottumukset ilmenevät liiallisena jännittämisenä tai ”ylisuorittamisena”. Tosin asiakkaat nostavat esiin myös sen, että tekniikan opettelu ja soveltaminen avaa näkymän siihen, kuinka keho ja mieli ovat – toisin kuin niiden omistaja on aiemmin ajatellut - yhtenäinen kokonaisuus, jossa yhden palikan muuttaminen vaikuttaa kaikkiin muihin ja kyse onkin syvemmästä asiasta kuin vain fyysinen tekeminen. Alexander-tekniikan käyttämisen koettiin lisäävän itsetuntemusta ja läsnäoloa, tuovan elämäntilanteisiin valinnanvaraa, sekä parantavan mielialaa. ”Olo on vapaampi ja kevyempi”; ”Kaikesta on tullut paljon miellyttävämpää”. Viidessä vastauksessa mainittiin myös kokemus siitä, että jokin luonnollinen lähtee toimimaan kehossa ja mielessä tekniikan käytön myötä.
Alexander-tekniikka toi avun instrumentin soittoon, mutta yksi totesi, että käytössä oli myös muita tekniikoita ja harjoituksia. Toinen tähän työkaluja hakenut totesi pystyneensä kuntouttamaan itsensä tekniikalla työkuntoiseksi tilanteesta, jossa pelkkä instrumenttiin tarttuminen teki olon tuskaiseksi. Äänenkäyttöön tekniikka auttoi, ja ylimääräisenä bonuksena myös esiintymisjännitykseen. Vastauksissa puhutaan ”kasvojen ja kaulan ovat rentoutumisesta, mikä keventää oloa välittömästi”. Sekä puhe- että lauluääni ovat syventyneet ja helpottuneet kehonkäytön muututtua. Sivutuotteena muut tuki- ja liikuntaelinvaivat ovat helpottuneet. Tekniikka toi avun myös ”kevyempään olemiseen", koska se tarjosi työkalut kehon vapauttamiseen jatkuvasta jännityksestä ja liiasta ponnistelusta. Osa vastaajista oli eri alojen opettajia: musiikki, tanssi, ratsastus. He sanoivat saaneensa tekniikasta inspiraatioita ja työkaluja omaan opettamiseensa. Yksi ilmaisu oli ”hyväksyvämpi ja sallivampi pedagogiikka”.
Kahdeksan ihmistä etsi työkaluja ryhdin ylläpitämiseen (5) tai helpompien työasentojen (2) tai muiden asentojen (1) löytymiseen. Kuusi kahdeksasta sai tukea ryhdin löytymiseen ja kaikki totesivat toimivampien asentojen löytyvän nyt helpommin kuin ennen. Vastaukset voisi tiivistää sanomalla, että asiakkaat ovat oppineet käyttämään kehoa tavalla, jossa kuormitus on pienempää kuin ennen. Ryhti näytti tämän seurauksena paranevan ”itsestään”, koska asiakkaat oppivat olemaan vetämättä itseään lihasvoimalla kumaraan. Ryhtiin apua hakeneista yksi ei saanut apua, koska ei omien sanojensa mukaan käynyt yksityistunnilla tarpeeksi montaa kertaa. Yksi koki saavansa jonkun verran apua. Hän täsmensi, että on saanut keinoja työskennellä itsensä kanssa siten, että ryhti saattaa parantua tulevaisuudessa. Heistäkin, jotka totesivat yksinkertaisesti saaneensa apua, kaksi korosti saaneensa ensisijaisesti työkaluja ja taitoja lopettaa huonoja tottumuksia, joiden seuraus näyttäytyy huonona ryhtinä. Vanha, tuttu kehonkäyttö pyrkii useinkin palaamaan ja keho alkaa joko jännittyä, väsyä tai mennä kasaan. Alexander-tekniikan työkalut tarjoavat näissä tilanteissa vaihtoehtoja vanhalle, totunnaiselle tavalle olla ja toimia.
Kirjoitin kaksi viikkoa sitten tästä samasta huomiosta avatessani ratsastajien vastauksia: Viisi ratsastajaa sanoi kehon käytön muutoksen olevan pitkä tie, jossa kehoa tulee käyttää tietoisesti pitääkseen haitalliset tottumukset loitolla. Vastausten välillä oli kuitenkin pieni sävyero: ratsastajien mukaan vanhan, totunnaisen kehon käytön pyrkiessä palaamaan käyttäjä saa raastaa aivojaan kyetäkseen torjumaan tämän uhan. Tällä viikolla analysoimissani vastauksissa sen sijaan totunnaisen kehonkäytön taipumusta tulla aina takaisin ei pidetty uhkana, vaan sen sijaan Alexander-tekniikan työkaluja pidettiin mahdollisuutena.
Tässäpä olikin paljon yksityiskohtia, ensi viikon blogissa on vähemmän lillukanvarsia kompastuttaviksi!