Olin kerran nuorena Lontoossa kuuntelemassa Lontoon filharmonisen orkesterin konserttia. Jäin tuijottamaan hämmästyneenä yhtä viulistia, joka ei näyttänyt kannattelevan viuluaan ollenkaan. Viulu tuntui leijuvan ilmassa viulistin soitettavana.

En saanut tätä keveyden ja vaivattomuuden tuntua mielestäni naulakoilla, joten änkesin pukuhuoneisiin ja etsin viulistin käsiini. Minun oli pakko saada selville, mistä soittamisen helppous oikein johtui. Ilmeni, että hän oli ottanut Alexander-tekniikan yksityistunteja. En ollut tuolloin vielä itse tutustunut tekniikkaan, mutta tuon viulistin kohtaaminen jäi mieleeni ja oli yksi niistä syistä, miksi myöhemmin hankkiuduin tunneille.

Tätä samaa keveyttä opetan nyt itse. Tunneillani käy sekä klassisia että moderneja muusikoita ja laulajia. Opetan lähestymään kutakin instrumenttia siten, että primäärinen instrumentti eli oma keho toimii mahdollisimman helposti ja tehokkaasti. Tällöin myös lauluääni tai soitettavat ulkoiset instrumentit soivat parhaalla mahdollisella tavalla. Teen myös tilauksesta kursseja ryhmille.