Tämä kirjoitus kuuluu blogi-sarjaan, jonka johdannon löydät täältä. Raportoin tässä sarjassa vuonna 2021 tekemäni asiakaskyselyn tuloksia. Tässä blogissa käsitellään yhdestä näkökulmasta kysymystä yksi, ”Mihin hait apua Alexander-tekniikasta?”.
Kyselyyn oli tätä tekstiä julkaistessa vastannut 94 ihmistä. Heistä 60 tuli yksityistunneille tai kursseille oppiakseen jotain, jota kutsutaan tässä yhteisellä nimellä kehonhallinta.
Suurin ryhmä näistä, 25 ihmistä, haki apua johonkin liikuntaharrastukseen. Viidellä oli tarve oppia urheilemaan ja liikkumaan siten, ettei keho enää kipeytyisi (2) tai siten, ettei ponnistelisi enempää kuin on tarpeen (3). Tämä jälkimmäinen on tässä selvityksessä luokiteltu taloudellisuudeksi. 15 vastaajaa tuli hakemaan työkaluja helpompaan ratsastukseen. Heistä neljä haki apua myös hevosen kanssa kommunikoimiseen silloinkin, kun käsittelee hevosta ja touhuaa sen kanssa muutoin kuin ratsain. Käsittelen tässä tekstissä vain ratsastajien vastaukset ja jatkan joululoman jälkeen muista kehonhallintaan kuuluvista vastauksista. Tämä helpottaa lukijan elämää, mutta antaa myös minulle mahdollisuuden keskittyä tuohon ei-ratsastajien ryhmään paremmin. Se on yhtä heterogeeninen kuin kiinnostava ja ansaitsee oman tilansa. Ratsastajat puolestaan ovat hieman yhtenäisempi ryhmä, kas tässä:
Ratsastajilla yleinen harmi ovat erilaiset istunnan ongelmat. Istunnalla tarkoitetaan tässä sitä laatua, jolla ratsastaja on ja liikkuu hevosen selässä vaikuttaen hevoseen mahdollisimman vaivattomasti ja tehokkaasti. Rohkenin luokitella näin ne tarpeet ja toiveet, joita ratsastajilla vastausten mukaan oli tullessaan yksityistunneille ja kursseille: Tunneilta haettiin parempaa istuntaa (5 - näistä neljässä käytettiin myös sanaa ratsastusasento), tarkoituksenmukaisempaa (5), helpompaa (5) ja taloudellisempaa (5) liikkumista hevosen selässä, pääsyä staattisesta asennosta kohti liikkumista (4), parempaa tasapainoa (4) kykyä toimia rennommin (4), sekä symmetriaa kehoon (3).
Yhtä lukuun ottamatta kaikki saivat apua ja/ tai työkaluja sekä ratsastukseensa että muuhun hevosen kanssa toimimiseensa. Tämä yksi vastaaja ei ole varma, saiko hän apua juuri ratsastukseen, jossa ongelma oli hevosen puristaminen jaloilla. Hänen ratsastukseensa tuli tauko pian yksityistuntien aloittamisen jälkeen. Hän sanoo saaneensa tekniikasta muuta apua elämäänsä yleensä. Nivelrikon aiheuttamat kivut liikkuessa ovat vähentyneet ja tasapaino on parantunut.
Ratsastajien vastauksissa nousee esiin kaksi yleistä oivallusta: 1) turhan ponnistelun oppii Alexander-tekniikalla lopettamaan, jolloin toteutuu paitsi taloudellisuus mutta myös kaikki muut toimivammat tekemisen ja olemisen tilat, joita ratsastajat toivoivat tullessaan oppimaan tekniikkaa; 2) Alexander-tekniikan pysähtymistyökalun tehokkuus. Kun ratsastajat oppivat pysäyttämään ensimmäisen reaktionsa tilanteissa, he kokevat pystyvänsä toimimaan toisin kuin ennen. Tämä mahdollistaa muutokset niissä asioissa, jotka kuormittavat ratsastusta. Suoranaista ällistystä aiheutti se, että istunta ja muu toiminta näyttivät muuttuvan tarkoituksenmukaisemmiksi ja hevoselle helpommiksi pelkästään lopettamalla jotain. Vastauksissa toistui eri tavoin ilmaistuna se, että keho osaa näköjään olla ja liikkua, kun sen vain antaa olla ja liikkua. Kysymyksen 2. vastauksista nousi vahvasti esiin myös sellainen, että Alexander-tekniikka auttaa kehittämään ratsastusta, mutta samat työkalut helpottavat myös muissa elämäntilanteissa.
Ne vastaajat, jotka hakivat kysymyksen 1. mukaan ratsastukseensa asioita, joita nimitän tässä staattisiksi (asento tai symmetria), näyttivät saaneen Alexander-tekniikasta asioita, joita nimitän tässä dynaamisiksi. Näitä olivat kehon hallitumpi käyttö (3), rennompi ratsastaminen (2) ja vapaampi liikkuminen (1). Lisäksi mainittiin lisääntynyt kehotietoisuus (3) ja selkeämpi kommunikaatio hevosen kanssa (2). Sen sijaan toisin päin ei käynyt: dynaamisia tekijöitä (toisenlainen liikkuminen, kyky toimia rennommin, pääsy asennosta kohti liikkumista, tasapaino) hakeneista kukaan ei sanonut kysymyksen 2. vastauksessaan saaneensa staattisiksi nimittämiäni asioita.
Viidessä vastauksessa nousi esiin se, että tekniikka toimii vain, jos sitä soveltaa tai että muutaman yksityistunnin jälkeen on vielä paljon opittavaa. Yksi sanoi asian uponneen omaan elämäänsä kunnolla vasta yhdistettynä muihin psykosomaattisiin menetelmiin. Kolme vastaajaa totesi tekniikan soveltamisen olevan vaikeaa, koska se vaatii läsnäoloa ja ajattelua. Totunnainen kehonkäyttö tuppaa palaamaan helposti ja työkalujen käyttö vaatii motivaatiota ja kurinalaisuutta. Tämähän on todettu useaankin kertaan erilaisissa tutkimuksissa: esimerkiksi Britannian julkisessa terveydenhuollossa toteutettu suppea selvitys Alexander-tekniikan vaikutuksista selkäkipuihin käytettyyn kipulääkitykseen sanottiin, että tekniikka tuotti hyviä tuloksia heillä, jotka olivat ”tarpeeksi motivoituneita”. https://alexandertechnique.co.uk/research/taking-charge-choosing-new-direction-service-evaluation-alexander-technique-lessons-pain
コメント