Alexander-tekniikka

Sirpa Tapaninen

Suoraan sivun sisältöön Suoraan päänavigaatioon

Alexander-tekniikka ja ratsastus

TTutustuin Alexander-tekniikkaan yli kymmenen vuotta sitten. Tuo mystinen tekniikka kiehtoi ja Oriveden opistolla tarjoutui tilaisuus tutustua siihen Englantilaisen Dick Gilbertin johdolla. Dick oli perustanut oman koulun Helsinkiin ja hänen oppilaansa olivat usein seuraamassa meitä kursseilla.

Mitä tämä tekniikka sitten pitää sisällään? Siihen onkin vaikea vastata yhdellä tai kahdellakaan lauseella. Opettajia ja opiskelijoita ihailimme heidän ”hyväryhtisyydestään”, mutta huomasimme pian että siihen sisältyy paljon muutakin kuin vain hyvä ryhti. Omista huonoista toimintamalleista luopuminen osoittautui yllättävän hankalaksi.

Esimerkiksi esiintyessä meillä saattaa olla kummallisia maneereja, jotka voivat haitata sanomamme perillemenoa. Jos vaikka runoa lausuessani heilahtelen omituisesti tai jähmetän silmäni yhteen paikkaan tai korostelen tarinaa turhan tehokkaasti ylinäytellen, yleisö kiinnittää huomionsa vain näihin ”ylimääräisiin ” tapoihin, mutta runon sisältö jääkin kuulematta. Siis.. Ennen kuin voit oppia jotain uutta parempaa ja tehokkaampaa tapaa tehdä asioita, on opittava totutusta huonosta eroon. Ja miten ihmeessä se tehdään? No, oppimalla huomaamaan se hetki, milloin olet taas liukumassa siihen vanhaan tuttuun toimintamalliin. Pysähdyt ja teet valinnan. Toiminko niin kuin aina olen toiminut vai annanko itselleni luvan mennä tähän uuteen tuntemattomaan tapaan mukaan. Yleensä tähän liittyy myös niskan jännittämistä, jota on itse vaikea huomata. Opettaja pitääkin paljon käsiään oppilaan niskalla ja tuntee ylimääräisen jännityksen heti ja pyytää oppilasta luopumaan tästä reaktiosta. Tunne uuteen ja outoon menemisestä saattaa olla erittäin pelottavaa, mutta kun sen askeleen uskaltaa ottaa, tunne on sanoinkuvaamattoman hieno. Ja sen kyllä yleisökin huomaa.

Tässä puhuttiin nyt esiintymisestä, mutta samat jutut pätevät myös ratsastukseen. Monille on opetettu ratsastuskouluissa pitämään ryhti hyvänä ja jalkaterät eteenpäin, huolimatta siitä miltä se tuntuu omassa kropassa. Yleensä se lisää jännitystä, joka ei tuota toivottuja tuloksia. Harva meistä on luonnostaan symmetrinen ja rento, varsinkaan kun laitetaan elävän, liikkuvan olennon selkään joka on muutenkin jo monelle pelottavaa.

Sirpa Tapanisen (yksi Dickin oppilaista) Alexander-tekniikka -kursseilla opetellaan huonoista tavoista pois. Sirpa ratsastaa myös itse, joten hän tuntee lajin haasteet. Tavoitteena on rento ratsastaja, joka mukautuu hevosen liikkeisiin ja oppii keinoja päästä tähän tilaan. Erilaiset mielikuvat, joita opettaja antaa avuksi, auttavat paljon. Hevosella ja ratsastajalla on tarkoitus olla mahdollisimman mukavaa ja sujuvaa keskenään ilman turhia jännityksiä.

Alussa ratsastetaan taluttajan kanssa, joten ei tarvitse keskittyä lainkaan itse ohjaamiseen. Saa keskittyä täysin siihen, että päästää jännityksen menemään ja mukautuu hevosen liikkeeseen. Opettajan lempeät kädet niskassa ohjaavat taitavasti tähän. Kun opettelet ”vapauttamaan” niskan, se auttaa jo paljon eteenpäin. Kerta ei todellakaan vielä tee mestaria, mutta herättää uteliaisuutta ja paljon kysymyksiä. Toivottavasti myös kiinnostusta tekniikkaa kohtaan, joka on antanut apua lukemattomille esiintyjille, urheilijoille, ratsastajille ja minkä tahansa ammatin harjoittajalle.

Itse mietin näitä lähes aina maastossa hevosen selässä istuessani ja aina silloin tällöin koen niitä pieniä hetkiä, jolloin olen unohtanut itseni ja olen yhtä sen ihanan eläimen kanssa. Matkaa on vielä paljon, mutta ne hetket voivat lisääntyä.

Rentoa, mutta jäntevää tulevaa ratsastusvuotta kaikille.

Kirjoittanut Tiina Silvennoinen. Julkaistu Kannus-lehdessä 1/2009

Lue myös muita artikkeleita Sirpasta ja Alexander-tekniikasta

Sirpa Tapaninen